Lennä, Fenix, lennä!

Kesäloman neljäs päivä. Yöunet pyörittävät vielä häntiä kevään ja alkukesän tiukasta työrupeamasta, organisoivat, paikantavat ja järjestävät, ratkaisevat ratkaisemasta päästyään. Kokemuksesta onneksi tiedän, että loman edetessä yöt rauhoittuvat ja laskeudun syvään rauhaan. Ennen sitä aivojen on kuitenkin tehtävä työnsä loppuun, myös unissa. Uskon sen olevan hyväksi. Tätä kirjoittaessani taustalla soivat lattarit. Keski-ikäinen vartaloni kaipaa tanssin sykettä, ravistelua, intohimoa ja tunnetta, että se on elossa. Vain tanssi sen saa aikaiseksi. Ja miehen kosketus. Ummistan silmäni hetkeksi ja matkaan mielikuvissani kuumien rytmien maailmaan. Tunnen, miten rytmi vie mennessään, miltä tuntuu, kun mies tietää, mitä tekee ja itse voi vain vikistä mukana. Ah! Ollapa jossakin kuumassa ja rannassa ja keskellä kaikkea. Matkakuume ei jätä loman alkaessa rauhaan. Korvaan puuttuvan zumbatunnilla, omassa olohuoneessa, yksin, kuinkas muutenkaan näin korona-aikana. Heh. Jos yksi menneiden vuosien Ti...

"Tunnemme yksinäisyyttä silloin, kun olemme menettäneet yhteyden omaan todelliseen itseemme" Alkuvuosi on ollut poikkeuksellisen raskas: Lapsen vakava sairastuminen, ristiriidat omien vanhempien kanssa ja tiukka kevät töissä. Huomaan kadottaneeni yhteyden itseeni, siihen tasapainoon, josta jo pääsin nauttimaan. Kaipaan sellaista, mitä minulla ei ole. Kulutan aikaani asioihin, jotka ovat turhia. Valitan ja vaikerran, mikä ei ole minulle lainkaan tyypillistä. Itken enemmän kuin vuosiin. Elämäniloni on kahlittu ahdistuksen ja pahan olon taakse, ja avain on kätketty salaiseen paikkaan. Tässä ajassa on jotain tosi outoa. Astrologi Seppo Tanhuan ja muutaman muun, toisissa yhteyksissä lausumien, mukaan elämäni etenee kuitenkin universaalin käsikirjoituksen mukaan: " Jokainen ihminen joutuu tietyssä elämänvaiheessa viemään läpi maapallolla tapahtuvaa alkemiallista muutosprosessia, jonka tarkoituksena on murtaa tähän asti arvostettuja ja lähes pyhinä pidettyjä sosiaalisia ...

Pistelin poskeeni pussillisen pähkinöitä ja huuhtelin ne alas isolla lasillisella viiniä. Saatan ottaa vielä toisenkin mokoman. Virhehän se luonnollisesti on rentouttavan ja puhdistavan joogatunnin jälkeen, mutta tänään en mieltäni voinut malttaa. Aina ei tarvitse olla niin järkevä. Heinäkuun ensimmäinen ja lomaa takana runsas viikko, edessä useampi. Helpompaa olisi kai, jos ei olisi, mutta on. V-käyrä hipoo pilviä, työnteko veisi ajatukset paremmille vesille ja lapsetkin lähtivät lomanviettoon isänsä kanssa. En tiedä, mitä tapahtui ja miksi, tai osittain tiedän, mutta lomanaloitus oli painajaismainen. Ei siitä nyt kuitenkaan sen enempää. Sanon vaan, että sukulaiset eivät aina ole parhaita seuralaisvaihtoehtoja Juhannuksen viettoon, etenkään, jos puhutaan kantaperheestä ja sen ikääntyvistä vanhemmista. Mitta vaan nyt tuli täyteen ja on pysynyt täytenä. Ystävänsä voi onneksi valita.  Sanoista tyhjentynyt arkkunikin kaikuu itseään. Egoni laulaa valitusvirttään ja muistutt...

Olen muistaakseni ennenkin kirjoittanut siitä, miten tekstit tulevat eteeni kuin tilattuna, vahvistamaan sen hetkisiä ajatuksia. Niin myös tänään. Facebookissa Tietoisuuden Valo -sivulla julkaistiin noin kolme tuntia sitten teksti, mikä meni näin: Kokoan omat voimani itseeni ja itseni käyttöön. Ilmennän elämän  intohimoa luonnollisella tavalla. Hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen. Nautin vapaudestani, antaen muiden olla, ja olemalla se, mikä itse olen.  Minua opastaa vapaa tahto. Minua suojaa intuitiivinen tieto. Luomisen työkaluna ovat vision voima ja itse ilmaisu. En jaksa olla hämmästelemättä näiden tapahtumien samanaikaisuutta. Juuri eilen illalla mietin, miten onnellinen olenkaan taas kaikkien kuluneen kevään tapahtumien jäljiltä, minkä ”kruunasi” vielä reilun viikon mittainen sairastaminen. Sitä uhmaten lähdin eilen tanssitunnille ja tunsin, miten ilo ja valo jälleen virtasivat minuun. Kotona odotti hymysuinen teinikaksikko ja hetken aikaa tuntui siltä, että...