Lennä, Fenix, lennä!

Muistan lapsuuteni joulut pitkälti hyvinä, vaikka niihin mahtuikin usein riitoja ja jännitteitä. Ne johtuivat isäni työperäisestä väsymyksestä ja sen tuomista oheisoireista. Asioiden piti silloin mennä tietyn kaavan mukaisesti ja sitten oli ihan mukavaa. Traumoja niistä ei kuitenkaan ole jäänyt, sillä jotenkin oma mieleni kykeni käsittelemään asioita jo silloin. Olin myös ärhäkkä teini, joka teki mitä tahtoi ja haastoi vanhempiensa asettamia rajoja. Pohjimmiltani olin kiltti ja kunnollinen, murrosiän kehitystehtävä sattui vaan asettumaan minun elämääni teoreettisesti oikealla tavalla. Luonnollisesti se ei vanhemmilleni, erityisesti isälleni, ollut mitenkään helppoa aikaa. Sittemmin välimme lähentyivät ja nykyisin hän on minulle kovin rakas. Ehkä tunnustaudun jopa enemmän isäni kuin äitini tytöksi. Tiesin jo ajoissa tänä syksynä, että tulen viettämään Jouluni yksin. Lapset lähtivät reissuun isänsä kanssa ja kantaperheeni vietti Joulua toisaalla. Kutsusta huolimatta päätin jäädä k...

"Tunnemme yksinäisyyttä silloin, kun olemme menettäneet yhteyden omaan todelliseen itseemme" Alkuvuosi on ollut poikkeuksellisen raskas: Lapsen vakava sairastuminen, ristiriidat omien vanhempien kanssa ja tiukka kevät töissä. Huomaan kadottaneeni yhteyden itseeni, siihen tasapainoon, josta jo pääsin nauttimaan. Kaipaan sellaista, mitä minulla ei ole. Kulutan aikaani asioihin, jotka ovat turhia. Valitan ja vaikerran, mikä ei ole minulle lainkaan tyypillistä. Itken enemmän kuin vuosiin. Elämäniloni on kahlittu ahdistuksen ja pahan olon taakse, ja avain on kätketty salaiseen paikkaan. Tässä ajassa on jotain tosi outoa. Astrologi Seppo Tanhuan ja muutaman muun, toisissa yhteyksissä lausumien, mukaan elämäni etenee kuitenkin universaalin käsikirjoituksen mukaan: " Jokainen ihminen joutuu tietyssä elämänvaiheessa viemään läpi maapallolla tapahtuvaa alkemiallista muutosprosessia, jonka tarkoituksena on murtaa tähän asti arvostettuja ja lähes pyhinä pidettyjä sosiaalisia ...