Kohti jotakin parempaa
Kevät olikin vasta alkusoittoa tälle kaikelle. Ja sitten alkoi pitkä loma, kuten aina ennenkin, niin pitkä, että se herättää helposti myös kateutta - tehtyjä tunteja ja ansaittua palkallista lomaa kaikki tyynni. Niin, siis pitkällä lomalla on monia puolia, ja yksi niistä on omiaan pysäyttämään ihmisen, siis pysäyttämään, ihan toden teolla. Kun aikaa on paljon ja tekemistä ei ainakaan liikaa, mieli tahtoo ryhtyä käsittelemään asioita, jotka vaativat vielä työstöä. Ja niitä on tänä kesänä riittänyt yli omien tarpeidenkin. Huoh. Jos eron kohdalla kuusi vuotta sitten kohtasin menettämisen pelkoni ja käsittelin sen parisuhteen näkökulmasta, niin nyt olen jälleen kasvotusten saman pelon kanssa. Tällä kertaa Universumi haastaa minut käsittelemään tunnetta tai pelkoa lasten kasvamisen, itsenäistymisen ja irtaantumisen sekä rakkaiden vanhempieni vanhenemisen, ehkä myös sairastumisen ja lopulta luopumisen näkökulmasta. Eh, helppoa, eikö totta?! Menettämisen pelko on kummallinen ja v