Lennä, Fenix, lennä!

Mielenrauha saapui ja säilyi. Helteinen kesä imaisi loput jäljellä olleet mehut ja niin kaikki turhanpäiväinen toiminta, aktiivisuus ja ilonpito jäivät minimiin. Iloa kesässä toki riitti, mutta laadultaan se jäi kaikkia edellisvuosia vaisummaksi tai ehkä olisi parempi sanoa toisenlaiseksi, ei paremmaksi, eikä huonommaksi. En tiedä, mitä tai ketä siitä syyttäisi vai syyttäisikö ketään, kenties täyteen tullutta 45 vuotta, tiedä tuota. Seesteiseltä ja ehkä vähän keski-ikäiseltä tämä nyt tuntuu, ei kuitenkaan negatiiviselta. Onneksi revityt farkut muistuttavat edelleen henkisestä iästäni. Heheh! Kesä ei myös kantanut eteeni elämäni miestä, tai ehkä toikin, mutta välimatka ja molempien elämän realiteetit jättivät meidät paikoillemme, vaille ensimmäistäkään tapaamista. Hänessä vaikutti olevan moni asia kohdallaan, ja niin ilmeisesti myös minussa; Se tuntuu aina jotenkin mukavalta, että kelpaisi jollekin. Tuttavuus välillemme onneksi jäi ja yhteydenpito harvakseltaan. Eihän elämästä koska...

Olen muistaakseni ennenkin kirjoittanut siitä, miten tekstit tulevat eteeni kuin tilattuna, vahvistamaan sen hetkisiä ajatuksia. Niin myös tänään. Facebookissa Tietoisuuden Valo -sivulla julkaistiin noin kolme tuntia sitten teksti, mikä meni näin: Kokoan omat voimani itseeni ja itseni käyttöön. Ilmennän elämän  intohimoa luonnollisella tavalla. Hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen. Nautin vapaudestani, antaen muiden olla, ja olemalla se, mikä itse olen.  Minua opastaa vapaa tahto. Minua suojaa intuitiivinen tieto. Luomisen työkaluna ovat vision voima ja itse ilmaisu. En jaksa olla hämmästelemättä näiden tapahtumien samanaikaisuutta. Juuri eilen illalla mietin, miten onnellinen olenkaan taas kaikkien kuluneen kevään tapahtumien jäljiltä, minkä ”kruunasi” vielä reilun viikon mittainen sairastaminen. Sitä uhmaten lähdin eilen tanssitunnille ja tunsin, miten ilo ja valo jälleen virtasivat minuun. Kotona odotti hymysuinen teinikaksikko ja hetken aikaa tuntui siltä, että...