Lennä, Fenix, lennä!

"I've looked at life from both sides now  From up and down, and still somehow  It's life's illusions I recall  I really don't know life at all" - Joni Mitchell, Both Sides Now Menin naimisiin 20 vuotta sitten. Erosin kolmetoista vuotta ja kaksi lasta myöhemmin. Seitsemän vuotta sitten aloitin ensimmäisen blogini kirjoittamisen, mikä kertoi matkastani erosta eroon. Tämä blogi taas oli jotakin muuta, mutta nyt sekin on tullut tiensä päänsä.  Sanat arkussani eivät enää muodosta lauseita, kiehtovat pääni sisäiset myrskyt ovat laantuneet, ja keski-ikäinen mieleni on rauhoittunut. Tuuli sen ulkopuolella ei enää heilauta vahvasti omilla jaloillaan seisovaa. Seitsemän vuotta on kai riittävästi. Elämässäni on tullut uuden luvun aika. Se, mitä se tuo tullessaan, on vielä arvoitus, mutta uskon vahvasti hyvään. Hyvään joko vahvistavien kokemusten kautta tai vähän helpommalla. Molemmat reitit ovat mahdollisia. Ja arvoitukset, nehän ovat kerrassaan kiehtovia! Elokuun jälkee...

Kerran lopettamispäätöksen tehtyään, ei ole helppo tarttua uuden kahvaan, ei vaikka parhaansa tekisikin. Kaikki uudet alut ovat olleet kuluneiden vuosien ja kuukausien aikana, edelleen, vain paloja  elämäni palapelissä, mutta uuden blogin sentään sain aikaiseksi. Alku sekin. Ja tyhjää parempi. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, enkä oikeastaan tiedä, mistä tämän raporttini uuden vaiheen aloittaisin. Pitäisikö kertoa, että se tyyni, minkä löysin viime kesän koittaessa säilyi ja syveni. Suhde entiseen rakkaaseen, sittemmin myös viholliseen ja pysyvästi lasteni isään kasvoi viiden vuoden aikana sellaiseen muotoon, että en itsekään olisi sitä kuunapäivänä osannut kuvitella. Ja toisaalta olisi pitänyt osata. Välillämme vallitsee tätä nykyä syvä ystävyys ja harmonia, ja perheemme on taas yhtä suurta, johon kuuluu tätä nykyä myös hänen nyxänsä perheineen. Monet kahvit on yhdessä juotu ja juhlat juhlittu. Ja mikä huvittavinta, se tuntuu enää vain luonnolliselta. Paljon enemmän luonnollis...

"Silloin mä tajusin, ettei kaikki mee niin kuin etukäteen huomista suunniteltiin..."  -Haloo Helsinki, Parempaan suuntaan On taas se aika vuodesta, kun ympyrä sulkeutuu ja yksi vuosi lisää kilahtaa koettujen vuosien laariin. Uskomattoman nopeasti tämä aika kulkee, sillä eropäätöksestä tulee täyteen viisi vuotta ihan näinä päivinä! Ystäväni sen sitten sanoi ääneen: "Oletko kirjoittanut...?" Ymmärsin, että en riittävästi. Niin syntyi  tämä uusi blogi, mikä paneutuu tuhkasta ylös ponnistaneen "Fenixin" lentomatkaan, josta ei ilmakuoppia tai turbulenssia ole puuttunut, eikä tule puuttumaan. Tervetuloa siis takaisin, nyt kohta jo keski-iän tavoittavan sinkkunaisen seuraan!