Pa**a mutsi
Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi esikoiseni latasi jälleen täyslaidallisen sitä, miten paska mutsi olen: Vaadin häneltä liikaa, vaadin täydellisyyttä asiassa, jos toisessakin, tarkemmin ajateltuna kaikessa. En ymmärrä, en tue, en kuuntele, en yhtään mitään. Suosin vain pienempää ja syytän tätä vanhempaa kaikesta. "Saatanan paljon" sitä kaikkea ja vähän päälle. Murrosiänperkele heräsi henkiin jo viidentoista tuolle puolen ehtineelle ja antoi lisäsävyn nuoremman kanssa taiteiluun. Ymmärrän kyllä, että joskus ne asiat on käsiteltävä, mutta pitikö sitä kaikkea pantata tähän hetkeen, kun kuvittelin jo selvinneeni aikuisuuteni kipuilusta kuiville ja aloittavani kepeän keski-ikäilyn. Piti. Nyt äiti oli siihen valmis ja riittävän vahva, jotta lapsi voisi kertoa, mitä hän oikeasti kaikesta ajattelee. Repiä itsensä irti lapsuuden ikeestä, niinhän siinä kuuluu käydä. Miksi minä näennäisenä ammattikasvattajana en ymmärtänyt sitä aikaisemmin, että se tuntuisi äitinä tältä, että mat...