Pa**a mutsi

Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi esikoiseni latasi jälleen täyslaidallisen sitä, miten paska mutsi olen: Vaadin häneltä liikaa, vaadin täydellisyyttä asiassa, jos toisessakin, tarkemmin ajateltuna kaikessa. En ymmärrä, en tue, en kuuntele, en yhtään mitään. Suosin vain pienempää ja syytän tätä vanhempaa kaikesta. "Saatanan paljon" sitä kaikkea ja vähän päälle.

Murrosiänperkele heräsi henkiin jo viidentoista tuolle puolen ehtineelle ja  antoi lisäsävyn nuoremman kanssa taiteiluun. Ymmärrän kyllä, että joskus ne asiat on käsiteltävä, mutta pitikö sitä kaikkea pantata tähän hetkeen, kun kuvittelin jo selvinneeni aikuisuuteni kipuilusta kuiville ja aloittavani kepeän keski-ikäilyn. Piti. Nyt äiti oli siihen valmis ja riittävän vahva, jotta lapsi voisi kertoa, mitä hän oikeasti kaikesta ajattelee. Repiä itsensä irti lapsuuden ikeestä, niinhän siinä kuuluu käydä. Miksi minä näennäisenä ammattikasvattajana en ymmärtänyt sitä aikaisemmin, että se tuntuisi äitinä tältä, että maton voi tosiaan vetää jalkojen alta, sitä sen enempää pohtimatta. Koko usko siihen, että olen tehnyt lähes oikein ja lähes hyvin kaikki nämä vuodet, on nyt tarkoitus nähtävästi musertaa ja sylkäistä vielä päälle, niin että tuntuu.

Äiti kuitenkin rakastaa, ymmärtää, yrittää selittää, asettaa rajat, joustaa ja antaa periksi. Sitten äiti aloittaa sen kaiken alusta: Rakastaa vieläkin enemmän, ymmärtää vieläkin enemmän, yrittää vieläkin enemmän ja joustaa. Niin ihania kuin nuo teini-ikäiset ovatkin, niin pakko myöntää, että koville ne äitinsä laittavat. Haastavat vanhemmuudessa ja rajoissa, mittaavat itseään ja pitävät äitiään peilinä. Kaiken päälle vielä kaikki se koettu, mikä heiltä jäi viisi vuotta sitten, eron kohdassa sanomatta. Ja tässä kohdassa äidin pitäisi osata tehdä oikein, olla putoamatta samalle, välillä jopa alhaiselle tasolle, pysyä coolina ja vakavana ja silti antaa lastensa tuntea sitä kaikkein suurinta äidinrakkautta. Pitäisi. Pitäisi. Ja pitäisi.

Lapset lähtivät latautumaan isänsä luokse. Hyvä niin. Nyt on isänrakkauden aika ennen äitienpäivää. Äitikin lataa hetken, jotta voisi sunnuntaiaamuna herättää teininsä äitienpäiväaamiaiselle ja kuulla, miten rakas, tärkeä ja korvaamaton sitä onkaan. Avasin levyn vadelma-lakritsasuklaata. Söin koko levyn, v***t mistään bikinikunnosta, sinkkuelämä saa nyt odottaa. Oikea hetki ei ole nyt. Laitan lounaaksi sitten salaattia.

Hyvää, rakkaudentäyteistä äitienpäivää teille äidit ja äitienne lapset, jos ei kuulla vielä ennen sitä <3

JK / Anteeksi roisi kielenkäyttöni, asiaa ei voinut ilmaista siloteltuna. Eikä siihen oikeastaan tarvita edes anteeksipyyntöä. Kyllä te tiedätte, jotka olette eläneet.