Korjattu



Kun malttavaisesti jaksaa kuunnella itseään ja vaientaa aktiivisen egonsa äänen, elämä tarjoilee parastaan. Niin olen kokenut, niin olen oppinut ymmärtämään ja uskomaan. Jälleen se tuntuu käyvän toteen. 
Kerroin vajaat kolme vuotta sitten eräästä ihanasta miehestä, jonka vuoksi otin täälläkin käyttöön #fucktheego-tunnisteen. Kontakti häneen oli suorastaan pyörryttävä, myös henkisesti, mutta en itse kyennyt silloin astumaan pidemmälle, kuin olin valmis. Silloisesta tempoilustani huolimatta hän ei koskaan osoittanut sormella, sanonut ainoatakaan pahaa sanaa tai tehnyt mitään muutakaan sellaista, miksi häntä soimaisin. Silti meistä ei tullut sen enempää. Tai tuli, jäljelle jäi tuttavuus, ehkä orastava ystävyys, mihin olemme palanneet noin kerran vuodessa. Muutama viikko sitten kävimme hänen kanssaan lyhyehkön vuoropuhelun, jossa hän sanoi jotakin sellaista, mikä korjasi jotakin minussa jo kauan sitten rikki mennyttä. Hän totesi, etten ollut hänelle mikään "nobody" silloin, enkä ole edelleenkään. Hän palautti arvoni tai omanarvontunteeni, ja ne sanat hellivät ja hoivasivat sieluani vielä pitkään viestin jälkeenkin. No, johtipa tapahtumaketju myös kohtaamiseen, lämpimään syleilyyn ja tunteeseen, että jos hyvä ruumiillistuisi, hän oli se. Tarinamme jatkuu entiseen tapaan, seuraavan kerran ehkä vasta ensi vuonna. 

Niin voimakas ja korjaava tuo ketjureaktio kuitenkin oli, että kun tänään palasin viikonlopun vietosta takaisin kotimaisemiin, huomasin itseeni liittyvän rakkauden tunteen saavuttaneen tason, millä en vielä aikaisemmin ole ollut. Tunsin, että riitin itselleni, rakastin itseäni ja kaikki se, mitä oli, oli riittävää. En siinä hetkessä, enkä vieläkään, tunne tarvitsevani mitään enempää kuin se, mitä minulla jo on. Aikaisemmin vastustamani tulevat ja väistämättömät muutokset, mitä jollain en kyennyt hyväksymään, asettuivat uomiinsa ja näyttäytyivätkin mahdollisuutena. Polku tulisi olemaan erilainen kuin suunnittelin, mutta nyt se tuntuikin hyvältä. Tunnen itseni hyvin onnelliseksi juuri nyt. Olen ehkä lakannut odottamasta muutosta elämääni, ja taidankin nauttia siitä erityisen paljon ja toisella tapaa, kuin koskaan aikaisemmin. Huikea tunne.  
 

Kommentit

  1. Ihan mahtavaa! Tuli vallan kylmät väreet tuosta lopusta. Joskus jokin vain jää kaivelemaan, joku oma tulkinta tai jopa ääneen sanottukin. Vaikka se sotisi kaikkia järkipuheita vastaan.

    Olet super. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin herkkiä me ihmiset ollaan, vaurioidutaan sanoista, ilmeistä ja eleistä, joiden ei välttämättä ollut edes tarkoitus rikkoa. Se tekee toisaalta ihmisestä juuri niin arvokkaan ja upean, sellaisen, mitä me kaikki ollaan.

      Lämmin rutistus päivääsi, ihanainen <3

      Poista
  2. Olipa ihanaa lukea tätä tekstiäsi.
    Nautinnollista viikonjatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta, ihanaa, että pyörähdit jälleen täällä!

      Iloa ja valoa päivääsi <3

      Poista

Lähetä kommentti