Tilinpäätöksen aika

Vuosi 2018 taisi ottaa enemmän kuin antaa. Perhepiirin monet koettelemukset verottivat voimiani eikä säännöllinen lataus ystäväpiirissä tasannut tunnelmia kuin satunnaisesti. Oman elämän eläminen ilman toista aikuista tuntuu ajoittain jopa liian raskaalta, eikä murheiden hukuttaminen liialliseen työntekoon tee asiasta yhtään helpompaa. Syksyllä asetettu tavoitepaino jäi kolmannesta vajaaksi ja projekti jatkuu keväällä. Samoin liialliset työt ja nämä perhepiirin murheet.

Taavi Kassila kirjoitti tänään Facebookissa viisasti. Hän totesi, että "monet suunnitelmat muuttuvat, sillä elämä on täynnä yllätyksiä, tapahtumia ja kohtaamisia, mutta elämä on aina tässä ja nyt, ei eilisessä tai huomisessa" ja sen vuoksi hän lupaa elää tulevan vuotensa tässä hetkessä.

Hänen lupaukseensa on helppo nyt yhtyä. Olen harjoitellut tuota elämisen tapaa erostani lähtien, tätä päivää kohti kiihtyvällä tahdilla ja koen olevani siinä jo kohtuullisen taitava. Niinä hetkinä, kun oma keskus kuitenkin heilahtaa suuntaan tai toiseen, katoaa tasapaino hetkellisesti ja sitä alkaa kaivata nopeata tyydytystä puutteisiinsa. Tämä hetki irrottaa otteestaan. Pitkälti pysyvä mielenrauha ei sittenkään ole sataprosenttista. Höh.

No, vuoden kaksi viimeistä tuntia alkaa olla käsillä. Pelonsekaisin tuntein katson tulevaan: Mitä se ottaa ja mitä se antaa tällä kertaa, kuka kruunataan voittajaksi? Ja silti, jostain syvältä sisimmästäni pintaan nousee kupla, sitten toinen, kolmas... miksen selviäisi, kun tähänkin asti olen selvinnyt! Nyt kuitenkin mennään, eikä meinata.

Valonpisaroita sinulle, lukijani, valonpisaroita vuoteen 2019! Olkoon alkava vuotesi sinulle suosiollinen ja rakkautta tulvillaan <3