Sanat: Rohkeus

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän seestyn, rauhoitun ja lakkaan höntyilemästä. Tunteiden ääripäät tasoittuvat ja skaala kiilantuu keskikohtaan, ei kuitenkaan tunteettomaksi tai tylsäksi, ehkä. Toivottavasti ei. Huomaan tekeväni päätöksiä ja valintoja pitkälti vai oman mieleni mukaan, sen perusteella, mihin itse uskon, mitä itse tahdon ja haluan, minkä puolella seison. Se, mitä muut ajattelevat, ei enää ole merkityksellistä tai tärkeää. Tunnen itseni ja seison sen puolella, en silti muita vastaan.

Kykenen neuvottelemaan, olemaan rakentava ja joustamaan tarvittaessa. En ole oppilas, mutta en opettajakaan. Ymmärrän ihmisen jatkuvan kasvun ja kehityksen merkityksen ja tarpeen, tiedän olevani sillä tiellä, valinneeni sen tien mustavalkoisen yhden ainoan totuuden sijaan. Voin muuttaa kantaani ja vaihtaa näkemyksiäni, jos joku perustellen saa minut vakuuttuneeksi. Viisitoista tai edes kymmenen vuotta sitten se ei vielä ollut mahdollista.

Kun rohkeus lisääntyi, huomasin myös pehmeneväni samaan aikaan. Enkä nyt tarkoita fyysisiä muutoksia, joita toki on tapahtunut vuosien aikana XD. Mieleni on vallannut pikkuhiljaa pehmeämmät arvot, sellaiset, joihin uskoin myös aikana ennen vakavaa, avioliittoon ja lapsiin johtanutta parisuhdetta. Tietyt asiat ovat viimeinkin lakanneet olemasta tärkeitä ja tärkeäksi ovat muuttuneet joskus heikoksikin tituleeratut seikat. Eikä sillä ole enää sellaista merkitystä, että tarvitsisi piiloutua, olla nolo tai tulisi mainituksi idealistina.  Se, että löytää itsensä ja tuntee olonsa kotoisaksi, tekee ihmisestä rohkean: Pelko kulissien kaatumisesta tai vaatteiden putoamisesta kesken näytöksen on taakse jäänyttä aikaa. On se, mitä on, ja se on hyvä.

On kuitenkin eräs asia, missä olen pelkuri. Viime yönä näin unta miehestä, josta olen kirjoittanut jo tänä syksynä. En siis edelleenkään ole tavannut häntä, mutta hämmentävän todellisena hän uneeni ilmestyi. Tuossa unessa kävin keskustelua itseni kanssa rohkeudesta, uskalluksesta hypätä hallitsemattomaan, sinne, mistä ei ole ennakkotietoa, on vain valtava määrä mielen tuottamia pelkoja ja spekulaatiota. Heräsin siihen, kun sanoin itselleni, että mitä jos uskaltaisit, mitä jos et pelkäisi, vaan olisit rohkea. Hämmentyneenä päätin kirjoittaa ja kumota päätökseni kirjoittamattomuudesta. Intuitio oli herännyt.