Oivalluksista eteenpäin

Olen polkenut elämäni munamankelia eri lihasten voimalla varsin ansiokkaasti. Aina, kun olen päässyt yhden taipaleen loppuun, pyöräni on ruhjeilla, kumit tyhjänä ja vanteet mutkalla. Huokaisen ja korjaan pyöräni jatkaakseni matkaa. Sama toistuu useita kertoja. Tiedän, että huumorilla tästä selvitään, jälleen kerran. Elämä olisi paljon köyhempää ilman kasvattavia ja lopulta vahvistavia kokemuksia, elämänvaiheita ja -tilanteita ja ah - niin monenmoisia tunteita. Viime viikonloppuna oivalsin, että nyt on aika kaivaa esiin yksi saamistani lahjoista: Kyky ymmärtää ja antaa anteeksi. Niin tein, ja voi, miten elämä lähtikään taas kiljaisten liikkeelle! On tämä vaan, on se, mun elämäni - niin monimutkainen, mutta voi, niin hieno ja koettavanarvoinen!

Onni syntyy hyvin pienistä asioista:

- kolmea kukkavartta ensimmäistä kertaa ikinä puskeva viirivehka
- etelänlämpöiset kesäyöt
- väsymyksen taltuttanut, riittävän pitkä loma
- ystävät, ystävät, ystävät
- anteeksianto ja vastaantulo
- hyväksyntä ja ymmärrys
- universaali rakkaus ja läheiset
- katkeamattomat ja kaikenkestävät ihmissuhteet
- spotifyn valikoidut soittolistat
- oma aika, oma elämä ja se tunne, kun mieli lopulta antaa sielulle rauhan
- kiireettömyys, ajattomuus ja tavoitteettomuus
- kyky pysähtyä ja nauttia seisahtuneesta hetkestä.

Ihanaa viikonloppua täältä uudelleen (väliaikaisesti, jos vanhat merkit paikkansa pitää?) löytyneen tasapainon keskeltä <3