Hyviä asioita

Elämästäni on tullut epäekologista.

Puskan takaa yllättänyt ikäkriisini saa edelleen uusia sävyjä. Äitiyteni on ajautunut elämän korkeakouluun lasteni murrosiän ja eroperäisen oireilun vuoksi. Se, minkä kuvittelin jo asettuneen, alkoikin uudelleen, entistä syvempänä ja intensiivisempänä. Välillä tuntuu siltä, että elämään ei muuta mahdukaan, kuin nuoruuden oireita ja nuoruuden oireita.

Tilannetta ei helpota tämänhetkinen työtilanne työssä, jota niin kovasti rakastan. Se haastaa asiantuntijuuteni, osaamiseni, ymmärrykseni ja aikaresurssini. Se pakottaa tiivistämään tahtia ja samaan aikaan tyhjentämään kertyneitä saldoja. Jonkintasoiselle työnarkomaanille tilanne on käymässä sietämättömäksi.

Onneksi tämä vapunaika mahdollistaa ylimääräisen neljän vapaapäivän putken ja hetken totaaliselle nollaukselle. Täyteen vauhtiin kiihtynyt mieleni on levoton: Olisi mukavaa tehdä sitä, tätä ja tuota, nyt kun on aikaa. Silti en saa itseäni ylös sängynpohjalta, olen väsynyt ja hieman uupunut.  Kovalevyni on ylikuormitustilassa, ja sieltä pitäisi nyt pikaisesti poistaa kaikki turhat tiedostot ja korjata se, mitä korjattavissa on.

En kuitenkaan tiedä mistä aloittaa, ja sekin tuntuu vähän kummalliselta, ei niin minulta. Mielialan värjää entistä harmaammaksi yksinäisyyden tunne, mikä alkaa olla jo sietämättömän tasolla. Enkä silti ole yksin, ympärilläni on sopivan suuri joukko ystäviä ja ihmisiä, jotka välittävät. Silti nämä väsyneet ja tyhjät päivät vahvistavat tunnetta siitä, että ei ole ketään, kuka kaipaisi, odottaisi tai muistaisi. Toisaalta, ei elämässäni olisi nyt tilaa uuden ihmissuhteen aloittamiseen, ei vaan olisi. Ehkäpä Universumi onkin viisauttaan säästänyt minut siltä? Heh.

Ihana ja ajatuksiaherättävä Nelina S haastoi jo aikapäiviä sitten lukijoitansa pohtimaan hyviä asioita, mutta päädyin siihen vasta nyt. Ehkä hyvä niin, on viisasta etsiä hyvää elämästään juuri silloin, kun sitä ei sieltä tunnu löytyvän.

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Edelläkuvatusta johtuen olen nukkunut viime aikoina hiukan huonosti; heräillyt, nähnyt unia ja noussut ylös liian vähän nukuttuani. Tänään nukuin kuitenkin kahdeksaan saakka. Ensimmäinen hyvä asia.

Toiseksi, sain ystävältäni juuri viestin. Hän sai minut nousemaan ylös ja lähtemään lenkille kanssaan. Kohta mennään. En sittenkään koe itseäni enää niin yksinäiseksi. Iltasella ajelen vielä rauhalliselle ja meditatiiviselle joogatunnille. Se rauhoittaa mieltä ja tekee hyvää ihan aina.

Ja kolmanneksi: Lapset eivät tänään ole avautuneet vielä mistään. Ehkä säästyn siltä tänään ja saan suojeltua äitiyttäni hetken aikaa.

Kolme hyvää asiaa minussa

Luonteeni on hyvä. Olen aito ja rehellinen, mitä ei tietysti aina katsota hyvällä, mutta pidän niitä itse hyveinä ja en aio luopua niistä.

Olen myös hyvä äiti, ystävä, kollega, lapsi ja ex-puoliso. Niin minulle on kerrottu, en keksinyt sitä itse. Oikeasti.

Sitten teen kaiken sen, minkä teen, hyvin. Niin vanhempani opettivat minut toimimaan ja niin olen toiminut. Se on, kuten ymmärrätte, myös taakka, etenkin tällaisena aikana, mutta silti olen siitä ylpeä. Ei puolikkaita, missään asiassa. Heh.

Kolme hyvää asiaa elämässäni 

Pohjimmiltani olen onnellinen, hyvin onnellinen. Minulla on ihana, pieni koti lasteni kanssa. Suhteet heihin, kuten myös heidän isäänsä ja hänen vaimoonsa, vanhempiini ja ystäviini ovat kunnossa. Liikun enemmän kuin koskaan, mikä lisää hyvinvointia, erityisesti henkistä. Jos söisin vähemmän, fyysiset tulokset olisivat parempia. Pääni sisällä on pääsääntöisesti ihan rauhallista. Ja kesälomaankaan ei enää ole pitkä aika. Joko tässä oli kolme asiaa?

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Tänä vuonna, vuonna 2018 hyviä asioita ei ole ihan niin helppo löytää kuin jonakin muuna vuonna. Jos kuitenkin oikein puristan, niin pari hyvää tindermiestä tähän kevääseen mahtuu (kaksi asiaa, siis) ja sitten olen edelleen hengissä, vaikka koettelemukset meinaavatkin aina välillä lannistaa. Check.

Kolme hyvää asiaa blogissani

Blogin kirjoittamisen aloitin hetken mielijohteesta ja vain mieltäni keventääkseni, minkä se kyllä tekikikin / tekeekin. Sitten huomasin, että sitä lukee joku muukin, kuin minä itse. Lukijoihin syntyi suhde, mikä ilahduttaa edelleen. En tunne teistä ketään tai tiedä edes oikeita nimiänne, mutta olette tärkeitä. Niitä blogimaailmasta kadonneita ikävöin aina välillä. Lisäksi tämä blogini on hyvin autenttinen ja aito kuvaus elämästäni, siitä, millaisia päänsisäisiä solmuja kohtaan ja kuinka niitä pyrin selvittämään. Itse asiassa melko halpa terapiamuoto.