Rakkaudella ladattu

Olin vähän varomaton ja kuten ainakin ennenkin, sitä Universumilta sain, mitä tilasin: Tunteita ja suurempia tunteita, yhteisiä unelmia ja viestiksi muotoiltu toive jostakin vieläkin suuremmasta. Tinder, tuo sinkkunaisten mieskatalogi, tarjosi siis minulle tavallisen miehen, jonka ulkonäkö ei säväyttänyt KP-tasolla (kyllä panisin), mutta hänen tapansa kirjoittaa tavoitti sieluni ja ryhtyi täyttämään arvokkuuden, tärkeyden ja merkityksellisen, riitän tällaisena kuin olen - aukkoja minussa.

Tuo koulutettu, fiksu, työssään menestyvä, lapsellinen ja menneisyytensä käsitellyt mies puhui kanssani samaa tunnekieltä, syleili kielikuvillaan ja kertoi tuhannesti, miten sain hänet nousemaan kommunikoinnissaan täysin uudelle tasolle. Niin tunsin minäkin, että tällaista se sitten olisi, kun palikat loksahtaisivat paikalleen. Varoitin häntä kerran jos toisenkin pelkän viestittelyn luomasta illuusiosta, mutta hän ei antanut sen häiritä, vaan kertoi mieluummin tunteestaan ”match made in heaven”. Se oli helppo ostaa.

Kuulin useamman viikon ajan, miten ihanaa oli, että olin tunneihminen ja tunnistin samojen pienten asioiden merkityksen elämässä; miten esimerkiksi toisen huomioiminen, läheisyys, lämpö, kosketukset, katse, tunteet, yhdessäolo ja seksi olivat tärkeysjärjestyksessä kärjessä, meillä molemmilla, monien ulkoisten seikkojen, kuten raha, omaisuus, asema tai suhteet, sijaan. Tunsin sielujen yhteyttä, sitä, miten kaksi ehjää löytävät toisensa ja vain täydentävät toistensa onnellisuutta viemättä siitä mitään pois. Hän kertoi, miten tunsi, kuinka rohkea ja sinut itseni kanssa olen. Pystyikö sen lukemaan viesteistäni? Vai näkyikö se kuvistani?

Lopulta tuo hyvä, sydämellinen, sielukas ja rakastettava ihminen saapui, viikkojen odotuksen jälkeen, ovelleni. Kädessä oli tuo kuvassakin näkyvä tummanpunainen ruusu, pullo laadukasta samppanjaa, suklaarasia ja avoin, lämmin syli, mihin hän minut rutisti hellästi suudellen. Olin laittanut ruokaa, suurella sydämellä minäkin. Hän auttoi viimeistelyssä ja söimme yhdessä punaviiniä hiukan nauttien.

Tunsin, miten pelätty, viestien muodostama illuusio alkoi särkyä, ei hänellä, vaan minulla. Ahdistuin, kiemurtelin aikani ja pyysin lopulta muutosta jo tehtyihin suunnitelmiin; En voisi suudella häntä uudelleen tai päästää häntä yöksi viereeni. Hän ei herättänyt minussa sitä tunnetta, mitä toivoin. Koskaan ennen en treffeillä ole itkenyt niin vuolaasti, kuin tämän miehen edessä. Hän pyyhki kyyneleeni ja lohdutti, että tällainen riski tässä oli olemassa, mutta onneksi hän oli saanut edes kuluneet hetket kanssani. Rakastin tuota miestä, pohjatonta hyvyyttä hänessä, suoraselkäisyyttä, avarakatseisuutta ja aitoutta. Hän ei ollut se, jonka kanssa olisin voinut elämäni naisena jakaa, mutta ihmisenä hän läpäisi minussa sellaisen suojauksen, mitä moni ei ole tehnyt. En ole ehkä koskaan aikaisemmin kokenyt yhtä suurta hyväksyntää, kuin hänen kanssaan koin. Tiedän, että joku saa hänestä ihanan miehen ja kaiken sen hyvän, mitä hän tullessaan tuo. Lisäksi hän saa ”puoli valtakuntaa”ja tuntee itsensä varmasti hyvin erityiseksi. Kellepä sellaista ei toivoisi!

Meidän elämämme eivät olleet yhdistettävissä. Minä kaupunkilaisena ja hän maalaisena. Kumpikaan meistä ei halunnut toisen senkaltaista elämää, ja kumpikin meistä tiesi, aikaisemmin sen koettuaan, ettei itseään vastaan voisi tehdä enää koskaan sellaista vääryyttä. Ja sydämet itkivät, uudelleen ja taas uudelleen.

Viimeisessä viestissään, kotiinsa päästyään, hän kirjoitti: ”Olet hieno ihminen ja nainen! ❤️” Nyt tiedän itsekin, niin minä olen. Kiitän sydämestäni sinua Mies, arpeni on tämän kohtaamisen jälkeen jo lähes huomaamaton.

Kommentit

  1. Tässä tulee ihan ensimmäisenä mieleen, että kaikeilla on tarkoituksensa. Ehkä hänelle oli "tilausta", juuri tähän kohtaan. Vaikka vain "kirjallisessa" mielessä. Hän avasi sinussa kuitenkin jotain?

    Ja ainakin vahvistui käsityksesi siitä, että kirjoittaessa tosiaan luo oman illuusion toisesta. Olen samaan ansaan pudonnut monasti.

    Sinä olet hieno ihminen ja nainen. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että luet tekstejäni ja kommentoit niitä aktiivisesti!

      Juu, kyllä hän tosiaan tuli kuin tilauksesta tähän elämänkohtaan ja hioi arpia sileämmäksi, sai esiin jälleen pehmeämmän ja naisellisemman puolen minusta. Se, joka osaa, voi, pystyy ja pärjää ilman miestä sai ainakin hetkeksi vaieta!

      Tuo viestien luoma illuusio sen sijaan on sellainen kuilu, josta itseään saa ja pitää varoittaa. Siihen kun meinaa pudota melkein jokaisella kerralla: Miten ihanan sinisilmäinen ja naiivi ihminen voikaan olla!

      Sinä olet ❤️

      Poista
  2. Tää oli niin kaunis ja surullinen. Silti samaan aikaan toiveikas. Edellisen kanssa samaa mieltä siitä, että tämä sai sut varmasti huomaamaan taas monta hyvää asiaa itsessä. Toivon, että lähitulevaisuudessa se hyvä olo saa jatkoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se elämä tahtoo olla; Ihanaa, kaunista ja surullista.

      Kyllä nämä kokemukset kasvattavat, kun niille ja itselle antaa siihen luvan. Itse asiassa ihmisenä kasvaminen ja kehittyminen on yksi hienoimpia asioita, mitä elämässä tiedän. Se on myös kovin koukuttavaa, kun sille tielle on lähtenyt, antanut itselleen luvan muuttua ja tulla yhä enemmän itsensä kaltaiseksi.

      Kiitos ajatuksistasi, Helmi Nainen <3

      Poista

Lähetä kommentti