Kohdata itsensä ja kasvaa

”[...] Olisin kestänyt kuulla totuuden, että en merkinnyt sinulle mitään, että olin vain yksi muiden joukossa. Et myöntänyt sitä kysyttäessä, mutta jätit paljon vastaamatta. Annoit minulle hyvän hetken ja pienen toivon kipinän siitä, että voisin jonakin päivänä löytää sen oikean. En tiedä, mitä kaikkea arvioin kohdallasi väärin. Uskoin kaiken, en epäillyt mitään, tunsin aidosti ja luotin. Ehkä eniten toivoin. Siinä tein virheeni. Jätin kuulematta ne varoitusäänet, minkä tiesin kertovan jostakin vaihtoehtoisesta. Oli kuitenkin ihanaa elää hetki siinä väärässä totuudessa, mihin uskoin. [...]” - päiväkirjamerkintä 5.2.2018

Intuitio on vahvistanut (Luojan kiitos!) otettaan elämässäni kuluneiden viiden vuoden aikana. Se on se tunne, joka kehottaa ensin kauniisti ja lempeällä äänellä. Sitten se artikuloi selkeämmin, ja jatkaa ääntään korottamalla. Se muistuttaa menneen elämän kokemuksista, itsensä arvostamisesta ja kunnioittamisesta, oikeudesta hyvään kohteluun. Se ei luovuta ennen kuin annan periksi. Paitsi silloin, kun suljen sen suun väkivaltaisesti. 

Intuitio vääntää kättä egon kanssa, joka taas intoilee, tahtoo ja etsii hyötyä. Se haluaa saavuttaa lisää ja vahvistaa kokemusta arvokkuudesta. Ego tuuppaa eteenpäin, intuitio pyytää pysähtymään ja tarkastelemaan asioita omalta kannaltani ja kuuntelemaan sydäntä enemmän kuin järkeä. Egolähtöinen pelko yksinjäämisestä ei vieläkään ole irrottanut täysin otettaan minusta. Se uskottelee, että en kelpaa, en riitä ja että on syytä hyväksyä joku `lähes kelpo` - mitä sitten, jos vähän tulee kohdelluksi kaltoin tai huonosti! Niinä hetkinä intuitio itkee ja toteaa sarkastisesti varoittaneensa kerran, jos toisenkin.

Helvettiin koko ego. Fuck the Ego! Ja miten sitten erottaa nämä kaksi veijaria toisistaan? Hidasta elämää -sivustolla Laura Janger-Laitio kirjoittaa, että egon ääneen verrattuna intuitio toistaa viestinsä aina uudestaan ja uudestaan, sen mukana tulee rauha (enemmän kuin voimakas tunnelataus) ja se viestii myös kehon kautta. 

Kiireessä, suorituskeskeisesti ja ”tuli perseen alla” kirmaten jää harvoin aikaa itsensä kuunteluun. Intuition ääni vaatii läsnäoloa, tilan antamista omille ajatuksilleen ja rauhoittumista. Viime aikoina siihen ei oikein ole ollut mahdollisuuksia (tai halua). Liika ajattelu, itsensä jakaminen ja oman rauhan huomiottajättäminen tukkii intuitiokanavani. Tunnistan sen nykyisin tuntemuksena päässäni; ikäänkuin se olisi tukossa, täynnä tai painava. Oloni muuttuu silloin myös sisäisesti levottomaksi. 

Oivalsin, että pitkä avioliittoni sekä eräät muut lyhyemmät mieskokeilut ovat muodostaneet  tunne-järki-epätasapainon ja perustuneet enemmän egopohjaiseen tarpeiden tyydyttämiseen: Haluun päästä naimisiin, saada lapsia, elää yhteiskunnallisesti normitettua perhe-elämää, edetä uralla ja omistaa mahdollisimman paljon kaikkea sekä osoittaa niiden avulla olevansa ”jotakin”, kuten menestynyt, tärkeä tai arvokas.  Olen kuitenkin tunneihminen ja nyt huomaan, että egojohdannaisesti olen edelleen pyrkinyt saavuttamaan jonkin mielensisäisen statuksen, aseman suhteessa johonkin; ehkä todistaakseni itselleni tai entiselle miehelleni, että pärjään, menestyn ja kelpaan. Aivan kuin ihmisen arvo määräytyisi saavutusten, omaisuuden ja statuksen perusteella. Järki-ihmiset ovat haastaneet minut tähän kilpailuun ja olen ollut liian heikko pitämään puoleni, olemaan ja elämään sellaisena kuin oikeasti olen. Nyt on aika tehdä tietoinen muutos siihen(kin). 

Uusi viisivuotiskausi elämässäni on alkanut! Onnea matkaan minulle! 

Kommentit

  1. Kauniisti kirjoitettu. ♥

    Älä koskaan, ikinä ajattele, että et kelpaa tai riitä. Että "lähes kelpo" olisi sinulle tarpeeksi. Se ei ole. Niin minäkin uskottelin, että lähes kelpo on riittävä. Että näennäisesti muka muuta toivoin, mutta aina samaan ansalankaan kävelin. Kunnes päätin, ettei enää.

    Ihanaa viisivuotiskautta, kaunis sielu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Melkein joka hetki jo muistan sen, että riitän tällaisena kuin olen. Melkein joka hetki.

      Kuten todettu, kyllä kantapäät opettavat - ennemmin tai myöhemmin. Ehkä elämä olisi vaan tosi paljon tylsempää ilman kaikkia näitä kokemuksia. He. He.

      Poista

Lähetä kommentti