Minä vs. Minä

Keskellä pahinta eroa exäni sivalsi sanoillaan monella tapaa, mutta vain yksi niistä jätti jäljen, mitä korjailen edelleen. Hän sanoi, etten ole minkään arvoinen, ja että en koskaan löytäisi ketään, kuka haluaisi minut.  Niin ei elämä onneksi mennyt, sillä olen tavannut useammankin miehen, kenen suusta olen kuullut nuo sanat, että olen ihana ja kelpaan kyllä. Vaan yksikään niistä kohtaamisista ei ole johtanut mihinkään pysyvämpään, ja nyt ymmärrän, miksi ei.

Kyse on voimakkaasta menettämisen ja hylätyksi tulemisen pelosta, mitä raivostuttava egomieleni pitää yllä. Se on se puoli minusta, joka selittää, peittää puheellaan totuuden ja estää minua kokemasta elämää todellisena. Se valehtelee, pelottelee, vääristelee totuutta, vähättelee, kieltää tai suorastaan estää luottamasta ja väittää exäni olleen oikeassa. Se saa minut pelkäämään ja väheksymään itseäni toistamalla, että en kuitenkaan ole riittävän hyvä, kaunis ja sopiva. Se sai minut vuosien ajan myös tekemään asioita, mistä en oikeasti pitänyt tai mitä en oikeasti halunnut, ja jättämään todelliset tarpeeni, toiveeni ja unelmani toiselle, kolmannelle tai ei millekään sijalle.

Lausumalla ääneen ”fuck the Ego” saan hetkellisesti tilaa olla oma, arvokas itseni, sellainen kuin olen. Niinä hetkinä, joita nykyään on jo enemmän kuin niitä toisia, nautin elämästä. Teen, mitä haluan, missä haluan ja kenen kanssa haluan, mitään tai ketään muuta ajattelematta. Tämä yhtälö toimii jo mainiosti, ja egomieli saa nykyisin vallan ainoastaan silloin, kun kuvaan astelee mies. Ei yhtään yllättävää, eikö totta, kun tietää tuon haavan syvällä minussa.

Pääsin testaamaan tilannetta käytännössä tuon ennustuksen mukaisen miehen astellessa elämääni viime syksynä ja uudelleen Joulun alla. Yhteydenpito syveni ja johti lopulta tapaamiseen, sittemmin myös yhteiseen viikonlopun viettoon. Viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut ja kemiat nähdäkseni natsasivat odotetulla tavalla. Eronhetken koittaessa sovittiin uudesta tapaamisesta, ja yhteydenpito jatkui entiseen tapaan. Sitten egomieli iski ensimmäisen kiilan suhteemme väliin. Mies kuitenkin väisti iskun ja sain nostaa keskisormeni egolle. Sitten tuli toinen ja kolmas kerta. Kaikilla niillä kerroilla tuo mies lausui sanat, mitä egomielen nurjertamiseen tarvittiin. Alkoi näyttää siltä, että nyt oli kävellyt vastaani mies, jolle kelpaisin, joka samaan aikaan kelpaisi minulle. Arvottomuus haaleni silmissä, suojakuoreni alkoi pettää ja karkuunjuoksutahtini hiljentyä.

Kun ego hiljeni, sai vaiennettu intuitio tilaa puhua. Ja yllättäen se kehotti kaiken kokemani jälkeen hyvästelemään tuon miehen ja sulkemaan oven takanani, suunnittelemattomasti, harkitsematta ja vain intuitiota kuunnellen. Se sai minut ymmärtämään, että yritin edelleen miellyttää ja kerätä huomiota ihmiseltä enemmän kuin hän oli itse valmis antamaan. Ihmissuhde ei voi perustua toisen miellyttämiselle. Ymmärtääkseni sen, piti tämän miehen vain käväistä elämässäni. Niin hyvästelin lupaavasti alkaneen ihmissuhteen ja päätin jatkaa kulkuani ehjempänä.

Ja kuten aina ennenkin, Universumi lähetti minulle useamman viestin tuon päätöksen jälkeen. Tässä niistä tärkeimmät: ”You deserve the love you keep giving everyone else.” Ja ”Älä koskaan rukoile ketään olemaan elämässäsi. Jos tekstaat, soitat ja vierailet ja  sinut jätetään silti huomiotta, ANNA OLLA ja jatka elämääsi. Sitä sanotaan itsekunnioitukseksi.” (Steve Wentworth)